Mä oon miettinyt, mitä mä oon saavuttanut elämäni aikana. En mä oo saavuttanut mitään. Olen särkenyt sydämeni ja tehnyt itsestäni narrin, mutta ei se ole mitään saavuttamista.

Mä joudun valitettavasti sanomaan, että mun ajatukset harhailee vieläkin miehessä, jonka kanssa mulla oli juttua viime kesänä. Mä itse pilasin kaiken, mä tiedän sen. Mä en halunnut että se pelailee mulla, joten tein mitä tein ettei sitä voisi enää vähempää kiinnostaa. Mä tekeydyin aivan toiseksi ihmiseksi. Ja arvata saattaa että mä kadun sitä ihan helvetisti. Kuinka ihminen voi oikeasti olla näin typerä?! Tietenkin voisi pistää osittain sitä alkoholin syyksi, mutta oon aina vihannut kun selityksenä toimii "mä olin kännissä".

Mikä niissä sähkömiehissä on sellaista, että ne saa mut pauloihinsa melko nopeasti?? Ne tulee ja ryövää mun sydämen, mutta sitten ne polkee sen jalkoihinsa ja jättää sateeseen - susien syötäväksi. Päätin viikko sitten, että en enää tustustu sähkömiehiin - kuinka lapsellinen päätös. Eihän tuollainen nyt voi onnistua! En mä voi mennä ensimmäisenä kysymään "ethän sä vain ole sähkömies?". Ja valitettavasti viikonloppuna tutustuin taas jälleen uuteeen (tulevaan) sähkömieheen. Täytyy kyllä myöntää, että pääsi aika monet ärräpäät suusta, kun kuulin että se opiskelee sähköalaa.

Alan kohta epäilemään että mussa on jonkinlainen magneetti, joka vetää niitä sähkömiehiä puoleen ja hylkii muiden ammattien harjoittajia.