Juteltiinpa tuossa isän kanssa karhun tussuista ja pimperokossuista(=snapsilasi, pohjalla silli, täytetään koskenkorvalla. sekoitetaan). Ja alkoholiasioista siirryttiin sitten autokouluun, siihen kuinka isän täytyy saada opetuslupa, jotta voi mua sitten opettaa.. Huvittavaa lähinnä.

Hassua ajatella että vuoden päästä sitä itsekin voi sitten ajella autolla. Niin kauan kuin sitä on odottanutkin. Pienenä, ala-asteikäisenä sitä aina leikki kavereiden kanssa että olisi 18 vuotias ja voisi ajella autolla ja elämä hymyilisi. Hymyileekö elämä 18 vuotiaana muka niin mukavasti kuin sitä pienenä ajatteli. Ei varmastikaan. Kuinka sinisilmäinen sitä olikaan silloin. Samaa tietty voi miettiä, että paraneeko se elämän sitten kun lukion jälkeen menee opiskelemaan. Ei välttämättä. Onhan silloin erilaisia vapauksia, oma kämppä (mahdollisesti), täysi-ikäisyys ja muuta vastaavaa. Mutta eihän ne tietenkään ole ne avaimet onneen. Ha, tämähän on varsin monimutkainen asia.

Taidanpa mennä viiltelemään kun elämäni ei paranekaan lukion jälkeen. HAHA. Onneksi kaikki lusikat ovat kaukana. Äiti takavarikoi kaikki.